Jouni Järvenpää:
PILVET PANTTEREITAAN IMETTÄVÄT

Premiered and performed at
BARKER THEATRE, Turku 2020
Performances at
ROUTA COMPANY, Kajaani 2021


 

TYÖRYHMÄ / WORKING GROUP:


Koreografia / Choreography: 

JOUNI JÄRVENPÄÄ


Tanssi / Dance: 

SAMEE HAAPA JA ELINA HAUTA-AHO


Musiikki / Music: 

ANSSI LAIHO


Lavastus / Scenography: 

TIMO O. NENONEN


Puvustus / Costume design: 

SIRPA JÄRVENPÄÄ


Videosuunnittelu / Video design: 

AKI LINTUMÄKI


Valokuvat / Pictures: 

REINO KOIVULA


Traileri / trailer video: 

JUSSI VIRKKUMAA


Tuotanto / Production: Jouni Järvenpää ja Barker-teatteri
Tuki / Support: Läntinen tanssin aluekeskus (Regional Dance Centre Western Finland) ja

Taiteen keskustoimikunta (Arts Promotion Centre Finland) 

"Minun käteni, minun jalkani olivat toistensa näköisiä, ja moninkertaistuneet silmäni ympäröivät minua tarkkaavaisesti. Nousin ylös tanssiakseni käsien ja lehtien lailla."


Pilvet panttereitaan imettävät on näyttämöllinen tanssiteos, jonka toiminta tapahtuu mielikuvituksen ja konkretian yhdessä muodostamissa maisemissa. Lähtökohtana teokselle on Guillaume Apollinairen vuonna 1909 kirjoittama Mätänevä velho -teoksen viimeinen luku Onirokritiikki. Onirokritiikin surrealismia enteilevä, kuin unen seinien sisäpuolelle kirjoitettu rönsyilevyys on aarre, josta tanssiteos ammentaa mielikuviaan ja rakennettaan.

Pilvet panttereitaan imettävät ei pyri surrealismiin, mutta fanittaa sen vilpittömyyttä kuin nuoruuden rokkistaraa. Pilvet panttereitaan imettävät on suunnattu kaikille ihmeellisistä esityksistä kiinnostuneille aikuisille ja aikuisenmielisille.
 

"Illan tullen puut lähtivät lentoon, apinat jähmettyivät ja näin itseni satakertaisena. Lauma, joka olin, istahti meren rannalle."
Lainaukset: Apollinaire, Mätänevä velho / Onirokritiikki. Suom. Riikka Mahlamäki

 

ENG

 

Pilvet panttereitaan imettävät (Clouds nurse their panthers) is a staged performance where actions happen in a landspace formed together by imagination and concrete stuff. Starting point for this piece is the last chapter of the book Mätänevä velho (Rotting wizard) by Guillaume Apollinaire (1909) called Onirokritiikki (Oniro critic). Onirokritiikki precedes surrealism. It is written in the insides of a dream being a treasure for the dance piece to obtain imagination and structure. Pilvet panttereitaan imettävät doesn´t strive for surrealism but is a fan for its sincerity like a youngster for a rockstar. The piece is directed to all adults and adult-minded interested in wondrous performances.