AND LIFE 
Premiered and performed at MAUNULA-TALO, Helsinki 2021  

and Life
Kuvat Katri Naukkarinen

TYÖRYHMÄ / WORKING GROUP:

Ohjaus, koreografia yhdessä työryhmän kanssa, tanssi / Direction, choreography and dance:

ELINA HAUTA-AHO

Koreografia yhdessä työryhmän kanssa, tanssi / Choreography, dance:

SAARA NORVIO, MERI PAJUNPÄÄ

Äänisuunnittelu / Sound design:

JOUNI TAURIAINEN

Tila-, ja valosuunnittelu / Light and space design:

ANTTONI HALONEN

Puku-, ja tilasuunnittelu / Costume and space design: 

SUSANNA SUURLA

Kuvat / Pictures: Katri Naukkarinen

Tuotanto / Production: Elina Hauta-aho ja Maunula-talo
Tuki / Support: Jenny ja Antti Wihurin rahasto, Helsingin kaupunki, Taiteen edistämiskeskus ja Vantaan Tanssiopisto / Jenny and Antti Wihuri Foundation, Arts Council, Helsinki City and Vantaa Danceschool

 

and Life on pari Hauta-ahon aiemmalle teokselle Flow of death (2019). Teospari käsittelee kuolemaa ja elämää virtauksena, alati muuntuvina tiloina, joissa on läsnä kaikki olemisen tasot ja yhteydet. and Life -teos kutsuu katsojat sisäänsä tunnustelemaan jaettuja ja omia elossa olemisen todellisuuksia. Tervetuloa osaksi and Life -esityksen maisemaa ja nyt-hetkien virtaa!

 

and Life is a pair with Hauta-ahos previous piece Flow of death (2019). In these two works life and death are approached as streams of constant change, as spaces including all the multilayers and connection of being in this universe. and Life invites you to come in and feel all the shared and private dephts of being alive. Welcome to be a part of the landscape of and Life and constant stream of Now!

Teoksen käsiohjelmasta:

(scroll down for english)
 

Mä oon miettinyt viime aikoina paljon oman äitini ja isoäitieni perimää tässä lihassani, sielussani, mussa joka tasolla. Oon koittanut koskea itseäni hellästi ja aistia omassa kosketuksessani äitini, häneltä oon tämän nahkani perinyt. Oon ottanut aikaa ja tanssinut isän äidin kanssa. Se on tuntunut voimakkaalta. Oikeestaan oon vasta näissä tansseissa tutustunut tähän Martta-mummuun, joka kuoli jo ennen mun syntymääni. Musta tuntuu, että epigeneettisillä tasoilla hän on jättänyt näihin mun soluihin ja henkeeni syvän jäljen. Välillä oon puhallellu häntä kauemmas. Tietysti kaiken tän tavoittamiseen oon tarvinnut aimo annoksen mielikuvitusta, mutta onneksi mulla taiteilijana sitä riittää. Sieltä mielenkuvituksesta on löytynyt jotain todentuntuista tuntematonta, joka on muuttunut välähdyksittäin todeksi. Mä oon ajan monia kerroksia, mennytä ja tulevaa nyt-hetkessä.

Mä oon miettinyt myös lähiaikoina itseäni ekosysteeminä, joka on monimutkainen, hillittömän ihmeellinen verkosto toisistaan riippuvaisia kokonaisuuksia. Tämä minä, mun kehomielen muodostama ekosysteemi sitoutuu osaksi tätä meidän universumin kokonaista ekosysteemiä. Oon pieni ruikku meressä. Merkityksetön ja merkittävä. Tässä ajatuksessa on lepoa ja voimaa. Villi luonto on läsnä minussa.

Ja sitten iltaisin kotona en oikeestaan jaksa miettiä muuta kuin seuraavaa netflix-sarjaa, mitä voisin kattoa. Nyt oon alottanut semmosta espanjankielistä sarjaa kun Valeria. Se on ihan kiva. Aika paljon seksiäkin siinä on, joka jaksossa jotakin. Sekin tuntuu elähdyttävältä ja ilahduttavalta. Ei nimittäin oikeestaan nykyisyydessäni ihan hirveen usein ookkaan seksi mielessä siinä, kun imuroin, pesen pyykkiä, laitan ruokaa, teen taiteellisia työsuunnitelmia ja mietin mistä hankittais lapsille uudet kumpparit. Edelliset oli ehkä pienet tai sitten niissä oli reikä. En muista enää. Tuntuu, että kaikkeen tommoseen tärkeeseen niinku läheisyys pitää varata erikseen aikaa kalenterista, että se sitten voi tapahtua.

Ja sit vikana haluun vielä kertoa pikkasen tulevaisuudesta. Ollaan mun 7v poikani kanssa tutkittu vähän avaruutta ja mietitty tosissaan millasta vois olla asua jollain toisella planeetalla. Minkälaiseks ihminen muovaantuis uudenlaisessa ympäristössä. Hauskoin ajatus oli, että pystyttäis lentämään, vaihtamaan kehoa aina nuorempaan ja ehkä uimaan rikkihapossa.

Elina 17.3.2021

ENG

From the programme booklet of and Life:

”I´ve been lately thinking about my moms and grandmoms inheritage in my flesh and soul, in me in every level. I´ve tried to touch myself softly and feel my late mom through my own hand. I´ve gotten my skin from her. I´ve taken time and danced with my fathers mom. It has been a strong feeling. I´ve really just gotten to know her through these dances because she died before I was born. I feel that maby on the epigenetic levels she has left a great mark in my cells and spirit. At times I have tried to blow her a little bit further away. Of course I´ve needed a lot of imagination to reach this all, but luckily as an artist I have plenty of it. There in the midst of imagination I have found something that has felt real and unknown, and has come true just for an blink. I am different layers of time: past and future in this present moment.

I´ve been also thinking myself as an ecosystem that is complex and so amazing network of entitys dependent of each other. This Me, body-mind ecosystem is connected to the whole universe-sized web of ecosystems. I´m a little drop in the ocean. Insignificant and significant in the same time. I feel rest and power in this thought. Wild nature is present in me.

And then in the evenings I don´t have strenght to think anything anymore other than the next tv-series I´m gonna watch. Now I have started this spanish serie Valeria. It is ok. There is quite a lot of sex too, in every epipsode something. It feels invigorating and nice. I don´t otherwise so much think about sex these days when I vacuum, do the laundry, make dinner or artistic plans for the future, or think where to get a new pairs of rubber boots for my children. The old pair were maby too small or had holes in them, I don´t remember exactly anymore. It feels we have to make a mark in the calender for everything important like intimacy for it to happen.

 

And last but not least I want to tell you a little bit about the future. We´ve been reading a bit with my boys (7years and 5years old) about the space. And we´ve been imagining how it would be to live on some other planet. How would the new environment change us humans over time? We loved the thought of being able to fly, switch bodies or swim in an strange space-juice.
 

Elina Hauta-aho 17.3.2021