TAITEEN TEKEMISESTÄ |
ABOUT MAKING ART
Olen toiminut tanssin ammattikentällä ympäri Suomea vuodesta 2008 toimien laaja-alaisesti tanssitaiteilijana: työryhmien koollekutsujana, koreografina, tanssijana, opettajana, mentorina, tapahtumien järjestäjänä, kansanopiston tanssitaiteen koulutuslinjan vetäjänä ja tuottajana. Tällä hetkellä työskentelen omien tulevien teoksien parissa sekä tanssijana kollegoiden alulle laittamissa teoksissa. Työskentelen vuodet 2024-26 Taiteen edistämiskeskuksen myöntämällä kolmivuotisella taiteilija-apurahalla.
MIKSI TANSSITAIDETTA?
Ymmärrän tanssitaiteen tekemisen ja kokemisen mahdollisuutena erilaisten ulottuvuuksien ja tasojen koskettamiseen sekä niihin kytkeytymiseen tällä lyhyellä elämänpolullamme, ennenkuin hajoamme osaksi katoamatonta atomien liikettä. Taide on väylämme olla kosketuksissa tuntemattomaan meissä ja tässä universumissa - johonkin, mikä on arjelta piilossa, tai ohitetaan arjen hälinässä. Taide on maasto, jonka kautta samastumisemme eri elämän ilmiöihin, suhteisuuksiin ja toisiin eliöihin voi laajeta. Harjoitan tanssitaidetta tehdessäni rohkeutta katsoa, asettua alttiiksi, olla, kuunnella, päästää irti, antautua, mennä outoutta päin. Taide on minulle aina uudelleen avautuva mahdollisuus muistaa ja oivaltaa itsensä ja paikkansa maailmankaikkeudessa uudelleen. Taidetta tehden ja kokien voimme olla yhteydessä tuntemattomaan meissä, ja ympäristössämme. Tietoon ja muistijälkiin, joka on kerääntynyt, ketjuuntunut ja kasaantunut paljon pidempään kuin vain yhden ihmisen elinajan. Tuntematon on myös ihmisyyden puoli, joka voi taiteessa vapautua ja avautua yhteiseen käsittelyyn - jokin piilotettu vellonta, nimeämätön emotionaalis-psyykkinen kätkössä oleva ikiaikainen evoluution muistiin painama olento sisällämme. Taide on minulle paikka, jossa ihmisolio ja maailma saa olla kulmikas, ällö, raivokas, mysteeri, kaunis, hauras, voimakas, kirkas, arkaainen, tulevaisuuksiin kurkottava, epäselvä, kaoottinen, kaikkea mahdollista yhtä aikaa ja erikseen. Taide on mahdollisuus erilaisiin yhteyksiin ja suhteisuuksien tunnistamiseen.
Katson tanssitaidetta läpi ajatuksen, että olemme kokonaisia ekosysteemejä yhteydessä koko maailman kokoiseen ekosysteemien verkostoon. Olemme evoluution tulosta ja solutasolta käsin kykeneväisiä avaamaan yhteyksiä rationaalisen mielen ulottumattomissa oleviin tasoihin. Kokemuksiin ja voimiin, jotka ovat painautuneet meihin ja ympäristöömme syväksi tiedoksi ja muistijäljiksi. Näen tanssitaiteen tekemisen ihmisolennon lihallisen henkisyyden koskettamisena: avautuu monitahoinen yhteys itseen, toisiin, maailmaan ja universumiin luoden syvää perspektiiviä olemassaoloon.
Työskentelypraktiikkaani kuvaa sana intuitiivisuus. Intuitiivisuudella tarkoitan itseni haastamista kohden ei-tietämisen tilaa, jossa syvemmän yhteyden ympäröivään ja itseen on mahdollista avautua. Ei-tietämisen tila on myös vapaa jatkuvasta määrittelyn, analysoinnin ja lokeroinnin tarpeesta. Se ei kuitenkaan tarkoita ei-tiedostamista tai tiedon kieltämistä suhteessa ympäröivään yhteiskuntaan, taidekenttään, maailmaan, eri ilmiöihin. Intuitiivisuus on kykyä olla nyt-hetkessä, uskallusta kuulla ja nähdä mihin prosessi voi viedä, uskallusta tehdä tilaa uudelle ja tuntemattomalle tulla esiin, uskallusta myöntää, että kaikki on koko ajan muutoksen tilassa.
ENG
I have been working in the professional dance field throughout Finland since 2008, working extensively as a dance artist: as a convener of working groups, choreographer, dancer, teacher, mentor, event organizer, leader of a dance arts training program at a folk high school, and producer. I am currently working on my own future projects and as a dancer in projects initiated by my colleagues. I am working on a three-year artist grant awarded by the Arts Promotion Center for the years 2024-26.
WHY DANCE?
I see practising and experiencing dance as an opportunity to connect with different dimensions and levels of existence during our brief journey through life, before we dissolve into the imperishable movement of atoms. Art is our pathway to the unknown within ourselves and in the universe – something that lies hidden from everyday life or is overlooked in the hustle of it. It is a terrain through which our identification with various phenomena of life, relationships and other living beings can expand. Through my dance practice, I cultivate the courage to look, to open myself up, to simply be, to listen, to let go, to surrender, and to venture into the unknown. For me, art is an ever-renewing opportunity to remember and rediscover myself and my place in the universe.
Through creating and experiencing art, we can reach towards what is hidden within ourselves and our surroundings – knowledge and memories that have accumulated, become intertwined and taken shape over a period far longer than a single human lifetime. Another unknown aspect of humanity is what art can bring to the surface and open up for collective exploration – a hidden turmoil, an unnamed emotional and psychological dimension within us, shaped by the deep traces of our evolutionary past and our ancestors. For me, art is a place where human beings are allowed to be angular, repulsive, ferocious, mysterious, beautiful, fragile, powerful, luminous, archaic, forward looking, ambiguous, chaotic – everything possible, all at once and separately. It offers an opportunity to forge different kinds of connections and to recognise interrelationships.
I view the art of dance through the lens of the idea that we are complete ecosystems connected to a global network of ecosystems. We are the product of evolution and, starting at the cellular level, capable of establishing connections with levels beyond the reach of the rational mind – experiences and forces that have been imprinted upon us and our environment as deep knowledge and traces of memory. I see the practice of dance as a way of connecting with the physical spirituality of the human being: it opens up a multifaceted relationship to oneself, to others, to the world and to the universe, creating a profound perspective on existence.
My working practice can be described as intuitive. By intuition, I mean challenging myself to enter a state of not knowing, where it is possible to open up to a deeper connection with my surroundings and myself. The state of not knowing is also free from the constant need to define, analyze, and categorize. However, this does not mean ignoring or denying knowledge in relation to the surrounding society, the art field, different phenomenas, or the world. Intuition is the ability to be in the present moment, the courage to hear and see where the process may lead, the courage to make room for the new and unknown to emerge, the courage to admit that everything is in a state of constant change.
Kuva: Salla Keskinen, Flow of Death 2019